Puhoksessa ollaan trendikkäitä. Umpihankihiihto on uusvanha muotilaji, jota olemme koulun lähellä harrastaneet ahkerasti tänäkin talvena. Kolmenelosen latukone polkaistiin käyntiin tiistaina iltapäivällä. Parasta musiikkia open korville oli perästä kuuluva iloinen naurunrätkätys ja puheenkilkatus. Ladulla hiihtelivät ainakin Joraava mummo, Kaatumisseuran puheenjohtaja Pönttö ja Päärynäpupu.
Kärkihiihtäjä sukelteli välillä vähän syvemmässä hangessa.
Seuraavana aamuna latua pääsi auraamaan yköskakkoset edellisen yön tuiskutuksen jälkeen. Kilometri mittaista latua hiihdettiin innokkaasti. Hurjimmat hiihtäjät halusivat tehdä itse latuja upottavaan hankeen. Näinhän se on, Aaro Hellaakosken runon sanoin: “Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki.”
Torstaina oli muutamilla suksimalleilla hiukan raskaampi keli hiihdellä. Pitoa oli suksissa kohtuullisen paljon. Useimmilla onneksi suksi luisti ja piti juuri sopivasti.
